nyt ollaan sitte oltu pari viikkoo täällä eli yks kolmannes koko ajasta. aika kuluu pelottavan nopeesti. no kyl mun tekis mieli olla suomessaki ku on ikävä jo hei kaikkii teitä. mut toisaalt tänne en pääse asumaa ainakaa lähiaikoin uusiks et ehkä mul on oikeus olla haluumatta suomee nyt just.
mä kävin testaamassa saksalaisen terveysaseman lääkäripalveluita mun ikuisuusangiinan takii. siel oli aika samanlaista ku suomessa paitsi et ku menin lääkärihuoneesee ni se lääkäri silmäili vaa nopee mun kirjottaman sairaustarinan ja sitte vilkas kurkkuu. sit se sano et saan sairaslomaa ja antibiootit. olisin luullu et se kokeilis ees imusolmukkeet tai jotain mut kai se asiansa osas. paitsi mun toinen imusolmuke kaulas on vielki vähä turbo. no antaa olla, mä en jaksais enää syödä lääkkeitä siihen. kai joskus ennen lääkkeitten keksimistäki parannuttii sairauksist vai kuoltiiks sillo aina en tiiä.
tääl jotku ihmiset tulee juttelee tai flirttaa avoimesti ja se on mun mielest harmi et suomes ei kukaa oikee tee sillee. mut tääl toisaalt ihmiset tulee puhuu saksaa ja sit ku sanoo et saisko enkuks ni sit ne nolostuu ja lähtee vetää ku ei ne muka osaa. ihan ku se olis mun velvollisuus osaa saksaa.. nii se kait onki mut enpä osaa ku oon nii laiska.
saksalainen liikenne on ihanaa. mä en oo vielkää tajunnu et oks tääl sellasii suojateit eriksee mis ei oo niit kävelijäliikennevaloi. mut kyl noi autot ainaki aina päästää menemää. varmaa suomes sit jään autojen alle ku totun tähän.
tääl on vaatteet saman hintasii ku suomes oikeestaa mut alennetut hinnat voi olla ihan eri tasoo.. välil saa kaikkee hienoo ihan sairaan halval. voi kun olis vaan ylimäärästä rahaa siihe et vois ostaa kaikkee.
mut salmiakki! tääl myydää vaa lakritsii ja se ei oo mun mielee se ei korvais salmiakkii ikinä. mun salmiakkivarastot loppu jo ennen ku eka viikko oli ees päättyny. ehkä jostain lentoasemalt sais haettuu, en tiiä. pitää ottaa selvää. muutki karkit on ihan pahoja paitsi suklaa tietty. tyylii pelkkii viinikumei. yök.
maanantai 26. lokakuuta 2009
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Uusien asioitten tulva
Alkuhämmennyksestä on vihdoin selvitty. Enkun puhuminen ja ymmärtäminen on viel vähän kankeeta välillä. Huomenna on eka työpäivä. Jännittää vähän, mut mun työssäoppimisen ohjaaja ainaki on tosi mukava. Se on sellanen aika vanha mies mut se puhuu hyvää enkkuu.
Junamatkat on tosi kalliita jos ei satu asumaa keskustassa. Mun kuuden viikon junailujen hinta on 275,8 euroo. Se oikeuttaa kulkemaa S- ja U-bahnilla ja sitte lisäks ainaki jonku verran D-bahnilla. Pääsen siis ilmeisesti aika monee paikkaa mut en oo ihan selvillä vielä et miten nää vyöhykkeet menee. Münchenin junaverkosto ainaki on ihan ku joku hämähäkinseitti, varsinki ku vertaa Helsinkii :D. Junakuulutukset on tääl kivoja ku must tuntuu ettei ne oo aina nauhotettui vaan joku sanoo ne siin vaihees. En oo kyl yhtään varma siit mut pääasia et mä tykkään.
Talo on ihan sairaan hieno. Se on Dorfenissa, pienessä kylässä Münchenin itäpuolella. Onhan se vähän kaukana kaikesta mut en oo kyl viel kierrelly, eihän sitä tiiä mitä täältäki oikeen löydän vielä. Nii talosta sen verran et en oo ikinä nähny näin isoo paritaloasuntoo. Kolme kerrosta ja kaikki huoneet on tosi tilavia. En oo kyl löytäny vessoja ku yhen, jossa on samassa kylpyamme ja suihku. Tän talon kalustus on tosi kiva ja nää on onnistunu luomaa tänne tosi kivan tunnelman. Mun huonees on ihana levee sänky jossa on ihana muhkee hehtaarityyny ja sen kaverina tosi lämmin ja muhkee peitto. Ei ne mua kyl siltikää viime yönä auttanu nukkumaa vaikka oliki nii ihanat. Lisäks tääl on tietokone joka auttaa mua eristäytymää saksan kielestä jos ahdistus iskee.
Mun host-perhe on tosi kiva. Siihen kuuluu 12- ja 15-vuotiaat tytöt ja lisäks tietty niitten vanhemmat. Kaikki on innokkaita kommunikoimaa mun kans ja auttamaa mua selviytymää täällä. Ne ei tienny mitä on muumit ku vein niille muumimukei tuliaisina. Ei kuulemma saksalaiset normaalistikkaa tiiä. Mä luulin. Ruisleivästä ja salmiakista ne tykkäs vähän vaihtelevasti.
Tänää oli ihana lumisade. Tais tulla melkee rakeitaki jossain vaiheessa. Ihan ku olis joulu tullu. Paitsi ei se lumi maahan jääny ku oli nii lämmin maa viel kai. Tein huomion et jätin mun talvitakin kotii ja vaikuttaa pahasti siltä et se oli paha virhe olla ottamatta sitä mukaa. Viime viikol oli ollu jotain pariikymment astetta lämmintä ja nyt ollaan tyyliin miinuksella. Huomenna sitte monta hupparii päällekkäin ni tarkenee.
Oltii kaikki suomalaiset tänää saksalaisten mukana koulussa. Kouluaineet oli aika samoja ku meillä; kuvista, tekstinkäsittelyy ja laskentatoimee. Kaikki oli tietenki saksaks, joten en ymmärtäny mitää, mut olipahan kokemus. Se koulu on tyttökoulu ja oli aika hirveen outoo ku ei ollu poikii siel paitsi suomalaiset ihanat. Päivän päätteeks niitten opettaja vei meijät kahville johonki kuuluisalle torille.
Junamatkat on tosi kalliita jos ei satu asumaa keskustassa. Mun kuuden viikon junailujen hinta on 275,8 euroo. Se oikeuttaa kulkemaa S- ja U-bahnilla ja sitte lisäks ainaki jonku verran D-bahnilla. Pääsen siis ilmeisesti aika monee paikkaa mut en oo ihan selvillä vielä et miten nää vyöhykkeet menee. Münchenin junaverkosto ainaki on ihan ku joku hämähäkinseitti, varsinki ku vertaa Helsinkii :D. Junakuulutukset on tääl kivoja ku must tuntuu ettei ne oo aina nauhotettui vaan joku sanoo ne siin vaihees. En oo kyl yhtään varma siit mut pääasia et mä tykkään.
Talo on ihan sairaan hieno. Se on Dorfenissa, pienessä kylässä Münchenin itäpuolella. Onhan se vähän kaukana kaikesta mut en oo kyl viel kierrelly, eihän sitä tiiä mitä täältäki oikeen löydän vielä. Nii talosta sen verran et en oo ikinä nähny näin isoo paritaloasuntoo. Kolme kerrosta ja kaikki huoneet on tosi tilavia. En oo kyl löytäny vessoja ku yhen, jossa on samassa kylpyamme ja suihku. Tän talon kalustus on tosi kiva ja nää on onnistunu luomaa tänne tosi kivan tunnelman. Mun huonees on ihana levee sänky jossa on ihana muhkee hehtaarityyny ja sen kaverina tosi lämmin ja muhkee peitto. Ei ne mua kyl siltikää viime yönä auttanu nukkumaa vaikka oliki nii ihanat. Lisäks tääl on tietokone joka auttaa mua eristäytymää saksan kielestä jos ahdistus iskee.
Mun host-perhe on tosi kiva. Siihen kuuluu 12- ja 15-vuotiaat tytöt ja lisäks tietty niitten vanhemmat. Kaikki on innokkaita kommunikoimaa mun kans ja auttamaa mua selviytymää täällä. Ne ei tienny mitä on muumit ku vein niille muumimukei tuliaisina. Ei kuulemma saksalaiset normaalistikkaa tiiä. Mä luulin. Ruisleivästä ja salmiakista ne tykkäs vähän vaihtelevasti.
Tänää oli ihana lumisade. Tais tulla melkee rakeitaki jossain vaiheessa. Ihan ku olis joulu tullu. Paitsi ei se lumi maahan jääny ku oli nii lämmin maa viel kai. Tein huomion et jätin mun talvitakin kotii ja vaikuttaa pahasti siltä et se oli paha virhe olla ottamatta sitä mukaa. Viime viikol oli ollu jotain pariikymment astetta lämmintä ja nyt ollaan tyyliin miinuksella. Huomenna sitte monta hupparii päällekkäin ni tarkenee.
Oltii kaikki suomalaiset tänää saksalaisten mukana koulussa. Kouluaineet oli aika samoja ku meillä; kuvista, tekstinkäsittelyy ja laskentatoimee. Kaikki oli tietenki saksaks, joten en ymmärtäny mitää, mut olipahan kokemus. Se koulu on tyttökoulu ja oli aika hirveen outoo ku ei ollu poikii siel paitsi suomalaiset ihanat. Päivän päätteeks niitten opettaja vei meijät kahville johonki kuuluisalle torille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)